Kesäriehan 14. kerta riehailtiin uudessa ympäristössä unikeonpäivänä

Kesäriehassa EBK:n historian 14. kerta keräsi mukaansa lopulta 10 osallistujaa, vaikka aluksi näytti siltä, että osallistujien määrä jäisi hyvinkin paljon pienemmäksi. Olosuhteet olivat sään ja paikan osalta täydelliset, joten tapahtuma onnistui upeasti ja nähtiin hienoja suorituksia ja tasaisia taistoja eri lajien välillä. Kilpailijoiden kesken kuultiin mukavasti kannustusta ja onnistuneissa suorituksissa riemuakin havaittiin. Näiden lisäksi erittäin särmää ja tarkkaa tuomaritoimintaa kaikissa lajeissa sekä hyvin aktiivista kuvaamista minkä voi todeta tämän uutisen kuvamateriaalista.

Tänä vuonna tapahtumapaikkana oli Vanttilan koulun vieressä olevat nurtsi- ja hiekkakenttäalueet missä tilaa oli tarpeisiimme hienosti.  Rieha pysyi täydellisesti aikataulussaan ja päättyi kahdeksan ulkoilulajin päätteeksi noin seitsemän tunnin reippailun päätteeksi Siera Nevadan saunatiloihin aivan Vanttilan koulun läheisyydessä olevaan hienoon yksityistilaan. Perinteisen päätöslajin eli "Hatun" jälkeen suoritettiin palkintojenjako ja tämän jälkeen riehailijat pääsivät saunomaan ja pulahtamaan halutessaan uima-altaaseen. Suurin osa riehailijoista jatkoi vielä illan- ja yönviettoja EBK:n klubilla biliksen merkeissä.

Kesäriehan mestariksi kruunattiin 10 vuoden tauon jälkeen Mikko "Skobe" Kauppinen joka eteni uransa toiseen Kesäriehan mestaruuteen lopulta melko ylivoimaisella esityksellä. Yhdeksästä lajista Skobe nappasi kaksi voittoa ja kolme kakkossijaa eikä oikein mikään laji mennyt ns. riman ali.

Toiseksi kipusi loppumetreillä ja päätöslajin voiton turvin Tomi Lindroos joka paransi otteitaan reilusti viime vuoteen verrattuna napaten nyt kaksi lajivoittoa muun muassa ns. Kesäriehan Monacon osakilpailun eli Saappaanheiton mitä ilman kesäriehaa ei voi järjestää.

Kaikkien aikojen menestynein kesäriehailija Joni "Johnny Boyh" Ahola oli kolmas. Yhden lajivoiton turvin Kesäriehan isäntänä ja tuloskirjurina toiminut Joni on ollut Kesäriehassa podiumilla jo ennätykselliset kahdeksan kertaa viidellä mestaruudella.

Rieharaportti 07/2024

Lähes kaikki saapui Kesäriehaan ajallaan eli 11:30 mennessä piti olla Vanttilan koululla valmiina riehailemaan. Mikko Paajasen matka Vanttilaan ei sujunut suunnitelmien mukaisesti joten hän myöhästyi tästä tärkeästä deadlinesta. Ajoissa paikalle olijat saavat aina kaksi lähtöpistettä riehaan mikä voi olla joskus hyvinkin ratkaisevaa riehan lopputuloksen kannalta. Mikko Paajasen puolustukseksi jury kuitenkin heltyi yhteen lisäpisteeseen, koska Paajis oli ainoa riehailija jolla oli päällä ns. virallinen kesäriehan paita eli vaaleanvihreä EBK:n seurapaita. Useammastakin kesäriehan historian kuvasta näkee, että Paajis on viimeisen kymmenen vuoden aikana käyttänyt vihreää riehapaitaa säntillisemmin ja useammin kuin kukaan muu osallistujista.

Avajaispuheissa kesäriehan isäntänä hääräsi totuttiin tapaan EBK:n puheenjohtaja Joni Ahola kertoen hieman muutamalla sanalla kesäriehan historiaa huomauttaen myös, että tämä on jo 14. kerta, kun upea kesätapahtumamme järjestetään. Uusien osallistujien sijaan meillä oli nyt uusi riehapaikka ja heti lähtömetreiltä lähtien todettiin, että Vanttilan koulun alue sopii riehaamme kuin nenä päähän. Näissä olosuhteissa oli ilo riehailla niin uusien kuin vanhojenkin lajien parissa.

1. laji: Cornhole

Ensimmäinen laji pääsi starttaamaan hyvissä ajoin jo 15min ennen laskettua aikaa eli puolta päivää. Tänä vuonna avajaislajiksi valikoitiin uutena kesäriehalajina Amerikan maalta suosittu Cornhole. EBK:n nimiraati lähti heti pohtimaan jatkoa ajatellen EBK:lle sopivaa nimeä virallisen Cornholen sijaan. Esim. EBK:n Cornasshole sai jonkin verran suosiota, mutta mietitään tätä ensi vuodelle vielä jonkin verran. Laji oli joka tapauksessa hyvinkin kiinnostava ja sai mukavasti kannatusta, että lähes 100% varmasti Cornhole tulee olemaan lajimme myös ensi vuonna.

2. laji: Saappaanheitto

Yksi kesäriehan urheilullisimmista lajeista oli tietenkin jälleen uljastakin uljaampi Saappaanheitto. Sen voittaja on kuin formulakisoissa Monacon osakilpailun voittanut. Heittosektori oli hieman haastava, koska olosuhteiden valossa hyvätkin ja nopean voimakkaat kaaret saattoivat tehdä isoja kierteitä ja kokeneimmillakin konkareilla saapas saattoi karata helposti sektorin ulkopuolelle. Kuusi parasta selvitti tiensä Saappaanheiton alkukarsinnoista finaaliin.

Toinen toistaan komeampia kaaria nähdään edellä olevasta kuvagalleriasta. Alkukierroksen kovin kaari lähti jo toisen heittäjän Mikko Paajasen kädestä, kun hän sinkosi saappaan lähes 30 metrin tietämille (29,80m). Tällä olisi voittanut jo viime vuoden finaalinkin, mutta toki olosuhteet aina hieman vaikuttavat lopputulokseen.

Alle 24m heitolla ei tänä vuonna päässyt TOP6 heittäjän finaaliin. Finaalissa komeimman suorituksen singotti lopulta Tomi Lindroos joka heitti melkein 10m pidemmälle kuin karsintaheittonsa. Voittolukemaksi tuli komea 34,30m. (katso voittosuoritus)

3. laji: Ping-Pong-Poks

Uutena lajina viime vuonna mukaan tullut pingis pääsi uudelleen mukaan. Tarkoitushan ei ole pelata pingispöydällä eikä pompotella pingispalloa vaan mailoja ja palloja sovellettiin vähän kolikonheiton tyyliin. Alkuperäinen "kenttäurheilumallinen" idea pääsi nyt elementtiinsä viime vuonna Casiksen saunassa pelattuun sisätilaversioon verrattuna. Kiertopalkinto toimi edelleen maalina ja tällä kertaa sinne osui jo muutamakin huippusuoritus ratkaisevassa paikassa.

Kaisan hakukaaviolla pelattiin loppuun asti ja monessakin ottelussa nähtiin, että tämä jos joku on taktiikkalaji missä välillä lypsettiin pytyn juurelle toivoen, että pienet murkulat ja kepit sun muut roskat ei vieritä pingispalloa ei-toivottuun suuntaan ja välillä kokeiltiin rohkeammin suoraan kuppiin - välillä onnistuen upeasti ja välillä taas hiuksenhienosti pytyn reunasta kimmoten täysin toivottomaan suuntaan.

Laadukkaimman suorituksen teki Lauri "Late" Kankkunen joka iski Pingiksen mestariksi viidellä voitolla. Finaali oli äärimmäisen jännä joka ratkesi vasta ratkaisuerässä niukasti Laten hyväksi tämän kukistaessa myös upeat pingislyönnit esittäneen Henri Timosen 3-2.  (ratkaiseva erä videolta tästä) Katso alta myös Ping-Pong-Poksin kattava kuvamateriaali. Laji oli tämän vuoden suositun valokuvauslaji.

4. laji: (Tupla)mökkitikka

Siinä missä saappaanheitto on perinteinen, niin on myös joka vuonna mukana oleva Mökkitikka. Se on kuin formuloiden Spa missä selkeästi nähdään, että toiset ovat selkeästi mukavuusalueellaan ja toiset kangertelee vuodesta toiseen. Lajia on yritetty modifioida mukavammaksi vuosi vuodelta ja mökkitikka saikin jo pari vuotta sitten ns. lisänimikkeen X, koska tarjoiltiin lisävivahteena pientä paritwistiä jo perinteiselle lajillemme. Se ei tuottanut toivottua kiihotusta joten viime vuonna nimeksi kirjattiin (Tupla)mökkitikka, koska parikilpailun sijaan kisa heitettiin kahteen eri tikkatauluun. Toinen oli normaalisti puussa, mutta toinen tikkataulu oli maassa johon heitettiin roikkoheitoilla tikat. Kullakin kierroksella pelaajat heittivät siis 5+5 tikkaa ja näin tehtiin tänäkin vuonna.

Noin 5m päästä heitetyillä heitoilla heitettiin tikasti särmästi puussa olevaan tauluun. Osa nakutteli toki myös heittoja osuvasti puuhun ja joillakin tikat lenteli välillä toki kimmoten reunasta mihin sattuu, kokonaan ohi puusta ja kaikesta siltä väliltä pitkin hiekkaa tai nurtsia riippuen vähän heiton suunnasta. Tuuli oli sen verran kova, että sekin vaikutti, mutta suurimmalla osalla heitot osui ihan mukavasti kohdalleen. Roikkuheitot sen sijaan tuottivat enemmän päänvaivaa osumisen kanssa. Ohessa muutama tyyli miten osumia koitettiin

Karsinnoissa heitettiin kaksi kierrosta niin normisti Puussa olevaan tauluun ja kaksi kierrosta Roikkuina jalkapallomaalin yli maassa makaavaan tauluun. Roikkuheitot olivat hyvinkin haastavia joten niistä annettiin tuplapisteet. 

Alkukierroksen kovimman suorituksen teki Joni Ahola iskien kokonaissarjaksi 27 pistettä enemmän kuin seuraavaksi tullut. Kuusi karsintojen parasta eteni yksinkertaiselle finaalikierrokselle ja alkukierroksella saavutetut lähtöpisteet puolitettiin.

Finaalikierroksella Teemu Träff heitti jo toistamiseen 29 pisteen sarjan (katso tästä Temen tyylinäyte hidastettuna), mutta roikkukiekot ontuivat, mikä pudotti karsintakierroksen toiseksi parhaan heittäjän ja usein mökkitikan mestariksi pelanneen Temen kolmanneksi. Kakkoseksi pelasi upealla nousulla ja pystyheitto-osuuden ykkönen Tomi Lindroos joka nakutti myös kisojen parhaimman potin, 30 pistettä.

Mestariksi pelasi kuitenkin karsintakierrosten ykkönen Joni Ahola jonka tasaiset n. 20 pisteen suoritukset niin pystystä kuin roikusta olivat tehokasta ja riittävää myös finaalissa, vaikka mestaruus ratkesikin vasta vihoviimeisellä tikalla.

Neljän lajin jälkeen Ravintola Pepino toimitti pizzakiekkoja (oli muuten vimpan päälle tilatut pizzat tänä vuonna Jouni :) kesäriehastelijoiden nälkää lieventämään. Kymmenen miestä joutui hieman taistelemaan, että saatiin seitsemän pizzaa kokonaan tuhotuksi. Selkeästi alkoi jo tässä kohtaa PJ ihmettelemään, että ollaanko me tosiaan jo "too old for this shit". Mutta ei - onneksi olin väärässä. Kisathan oli vasta pääsemässä puoleen väliin ja kyllä kaikki jaksoi tänä vuonna maaliin asti.

Ruoansulatuslajina toimi tuttu juttu kaikille eli kolikon seinäänheitto.

5. laji: Kolikon tarkkuusheitto (+ kruuna/klaava)

Kolikon tarkkuusheitto käytiin tänäkin vuonna tuplaeliminaationa. Lajia oli tuunattu viime vuosina lisäämällä tuurielementiksi kolikonheitto jossa ennen jokaista ottelua heitettiin parille kruunaa ja klaavaa ja tämän hävinnyt joutui heittämään tarkkuusheiton sokkona.

Tube oli rakentanut meille upean kolikonheitto areenan jossa oli haastava sopivan röpelöinen alusta välttääkseen iisit liu'utukset ja taas kovat heitot saattoi helposti pompata takalaittomaksi tai vieriä normaalia kapeamman maalialueen ulkopuolelle. Tästä syystä siis sokkoheitto poistettiin ja kaikki pääsivät rehellisesti samalta viivalta taistelemaan "hampaat irvessä" kolikonheiton mestaruudesta. Tässä jos missä jokainen tappio tuntuu kirpaisevan aina vähän enemmän kuin muissa lajeissa...

6. laji: Keppiakrobatia

Keppiakrobatia, otettiin jälleen vastaan lämpimästi, mutta ehkä jossain määrin kisailijoista ainakin osa oli tullut siihen lopputulokseen, että nyt tämä laji alkaa olemaan jo nähty ja on ensi vuonna aika laittaa kepit varikolle tämän osalta. 

Alkukierroksella ideana oli tasapainotella pool-keppiä yhtä sormea käyttäen (yhden [keski]sormen ensimmäisen nivelen yläpuolella ilman, että sormi saa tukea muilta sormilta). Kilpailijat joutuivat pitämään sormea butissa 30 sekuntin ajan varmistaakseen pääsyn jatkoon ja muut vielä ympärillä katsoivat ja kannustivat mukavilla kannustushuudoilla melko kovan tuulen saattelemana. 

Toiselle kierrokselle ei päässyt tänä vuonna ilman maksimisuoritusta, kun kymmenestä peräti kahdeksan piti kepin 'tanassa' tuon vaaditun 30 sekuntin ajan. finaalikierroksella hommaa vaikeutettiin totuttuun tapaan ja pelaajien piti tehdä sama suoritus yhdellä jalalla seisten (toinen jalka ei saanut nojata toiseen), mutta pomppia toki yhdellä jalalla sai mikäli koki sen tarpeelliseksi. 

Finaalikierroksella Mikko Paajanen oli tässäkin lajissa yksi ylitse muiden viime vuoden tapaan ja piti ainoana kepin 30 sekuntia pydessä. Paajikselle toinen perättäinen voitto.

7. laji: Frisbeen tarkkuusheitto

Hieman aikataulusta jäljessä päätettiin juryn toimesta monimutkainen Frisbeen ja Telepallon yhteiskisa siirtää tulevaisuuteen seuraavan vuoden kesäriehaan ja tyydyttiin seitsemäntenä lajina viime vuoden tapaan Frisbeen tarkkuusheittoon.  Noin 20 metrin päässä olevaa pystyssä olevaa biliskepin buttia singottiin kolme fribaa ja tarkoituksena päästä mahdollisimman lähellä keppiä tai jopa osuma jolla irtoaa suoraan jatkopaikka. Hienoja heittoja lähti yhdestä sun toisesta kädestä, mutta täydellistä keppiosumaa ei tällä kertaa nähty.

Finaalissa (jälleen kuusi parasta) kovimman suorituksen teki Mikko Kauppinen pudottaen frisbeensä vain 50 sentin päähän tolpasta. Toiselle sijalle kiilasi avauskierroksen parhaan tuloksen (2m) tehnyt Joni Ahola tuloksella 70cm joka kukisti myös viime vuoden frisbeemestarin Teemu Träffin vain viidellä sentillä sysäten hänet kolmanneksi.

8. laji: Mölökky

Uutena lajina kenttälajien viimeiseksi näytökseksi tuli mukaan Mölökky. Ei tämä ole kesäriehan ensimmäinen kerta, kun Mölkkypalikoita käytetään, mutta tässä kilpailussa asetelma käännettiin täysin päinvastoin.

Kesäriehan 2024 lopputulokset:

1. Mikko Kauppinen 82 pistettä, 2 lajivoittoa, 3 kakkossijaa, 1 kolmossija
2. Tomi Lindroos 67 pistettä, 2 lajivoitto, 1 kakkossija
3. Joni Ahola 64 pistettä, 1 lajivoitto, 1 kakkossija, 1 kolmossija
4. Mikko Paajanen 59 pistettä, 2 lajivoittoa (huom! Paajiksella 2v ajan 5 lajivoittoa, mutta ei muita sijoja 2-3)
5. Teemu Träff 58 pistettä, 2 kakkossijaa, 3 kolmossijaa
6. Henri Timonen 56 pistettä, 2 kakkossijaa, 1 kolmossija
7. Lauri Kankkunen 53 pistettä, 1 lajivoitto, 1 kolmossija
8. Tuomas Komi 41 pistettä, 1 lajivoitto
9. Niklas Asp 33 pistettä, 1 kolmossija
10. Pena Kalliomäki 31 pistettä, 1 kolmossija

Kiitoksia kaikille osallistujille ja puuhamiehille sekä ideoitsijoille jotka auttoivat upeasti läpi Kesäriehan uudessa ympäristössä. 

Kivaa oli ja ensi vuonna riehastellaan taas!